Kotisivut työn alla /Under construction

Team Reetta

Reetta Orava
C.I.B BISS Fi & Lv CH HeJW-17 FiJW-17 FiW-19 Icy Star's Simply Impressive REK1
Icy Star's.........

Minähän en ole malamuutti-ihminen oikeastaan ollenkaan. Siis jos puhutaan sellaisesta malamuuttihulluudesta, missä piha täyttyy tarhoista ja kesät haaveillaan rekiretkistä ja talvet ajetaan. Mun huushollin on täyttänyt puoliso "Apupoika" ja kolme suursnautseria, riisenit on mun juttu. No nyt haksahdin ottamaan malamuutin, kun sain tarjouksen josta ei voi kieltäytyä.

Mulla oli muinoin yksi malamuuttiuros "Valtti", joka pärjäsi hyvin näyttelyissä. Jotenkin siinä näyttelyiden ja ehkä myös jonkun illanvieton seurauksena ajauduin tutustumaan Jenniin ja sattumien seurauksena Jennille tuli hetkeksi aikaa Valtin uutta kotia etsinyt tytär "Katla". Katla olikin Jennillä elämänsä loppuun asti ja teki kaksi pentuetta. Myöhemmin Jenni käytti Valttia jalostukseen ja siitä tämä ihana elinkautinen sitten alkoi. Naulana arkkuun liityin äänettömäksi yhtiömieheksi kimppakoiraamme "Lukeen" Icy Star´s Simply Impressive, joka on kyllä niin Jennin muru kuin olla ja voi. Itse toki röyhistelen rintaani, kun koira saavuttaa jotain Jennin tehtyä kaiken konkreettisen työn.

Rakastan koiranäyttelyitä, käyttöpuolesta en ymmärrä mitään vaikka olen ollut ensimmäisissä valjakkokisoissa 80- luvulla. Jos saisin päättää, niin mehän juostaisiin kaikki maailmanvoittajat ja tittelinäyttelyt ja jahdattaisiin CACIBeja pitkin ulkomaita. Mun kilpailuvietti on jotain järkyttävää, tämä ei voi olla enää normaalia. Onneksi muut on vähän maltillisempia. Käytän välillä aika reippaita painostuskeinoja, että saisin muita liikkumaan haluamaani suuntaan, mutta melkein 250 km etäisyys minun ja Jennin välillä pikkusen hankaloittaa asiaa. Mun jumalaiset ehdotukset kaatuu usein elämän realiteetteihin ja torpataan kauniisti.

Ajattelen malamuuttimaailman asioita ehkä vähän laatikon ulkopuolelta, mikä varmaan on ihan hyvä asia. Yli 20 vuotta riisenimaailmaa tuo erilaista perspektiiviä, hyvässä ja pahassa. Samoin näyttelyiden järjestäminen on opettanut paljon koiramaailmasta ja sitä kautta olen tutustunut eri rotujen harrastajiin. Olen viime vuosina järjestänyt sellaiset noin 5 näyttelyä vuodessa, KV- näyttelystä erikoisnäyttelyihin. Eri roduissa ei ole samat asiat tärkeitä ja on ehdottomasti etua jos on kokemusta useammasta rodusta.


Olen vähän sellainen takapiru. Jenni kysyy usein mun mielipidettä eri koirista ja pohtii mulle eri jalostusvalintoja. Itse Jenni ne kyllä päättää. Malamuuttien kasvattaminen on niin erilainen maailma kuin riiseneiden. Riiseneissä on maailmanlaajuisesti kova kilpailu ja pyritään aina absoluuttiseen parhaaseen eikä siellä ole aina puhtaat jauhot pussissa. Malamuuteissa ajatellaan vielä kotikutoisemmin, mikä on hyvä juttu. Mitään koiria en muista, sitkeästi Jenni mulle aina kertaa kuka on kuka ja mistä mun pitäisi se tietää. Oman porukan koirat sentään muistan, ainakin suunnilleen.

Jennin kanssa ollaan vuosien varrella itketty monet itkut ja vielä useammat naurut naurettu. Autamme toisiamme hädän hetkellä. Jos elämässä tapahtuu jotain suurta, hyvää tai pahaa, niin Jennille soitan ensimmäisenä. Jenni vastaa aina. Jos löytää puhelimensa. Minäkin vastaan Jennille jos satun näkemään että Jenni soittaa. Mun puhelin on aina äänettömällä ja Jenni siitä mulle aina natkuttaa. Kyllä me riidelläänkin. Jenni alkaa opettamaan mua ja jankkaa ja sitten mulla palaa käämi ja karjun jotain. Ollaan hetki hiljaa ja sitten syödään ja juodaan kahvit (eli viinilasilliset) ja ollaan taas sovussa. Sellaista se on ystävien kesken.